Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kantanarttu Linnanhaltijan Glamurd
JK3 VK1 B/C 0/0 synt. 08.04.1992. 

Glamurd eli ”Kamu” oli omana aikanaan meillä Suomessa suojelussa SM ja MM tasollakin menestyneiden Linnanhaltijan Geissan, Grimbon ja Griilin täyssisar, tämä sama yhdistelmä tehtiin kolmeen kertaan. Sisarussarjasta löytyy myös hyvä periyttäjä Katinka, sekä kaksi luonnetestattua koiraa, narttu Gonna ja uros Kasper. Hankin Kamun viimeisestä pentueesta;, kun uuden koiran osto oli ajankohtainen v-92, koska alun alkujaankin olin "tykästynyt" näihin koiriiin sukuineen ja uskoin Kamun vanhempien, kennel Linnanhaltijan omistaman Gitten ja Konstan sopivan yhdistelmänä toisilleen, aika osoitti, että näin myös oli. Sisarussarjassa löytyy vielä muitakin tuloksia, sekä työkoirina olleita. Jonkin verran Kamun kanssa kokeilin myös suojelua, sen vertaa ne kokemukset osoitti, että koira oli kaksiviettinen ja luonnostaan sillä oli halu purra kovaa ja vastustaa kuormaa (se oli suht. ”äksy” ja tosikko toisia koiria ja joskus ihmisiäkin kohtaan (tilanteen mukaan). Mun oman osaamattomuuden ja kenties se suojelukärpänenkään ei silloin vielä tainnut ihan täysillä olla purrut, joten  ei tehty tätä lajia sen enempää.

Kamun terveys oli ok. Luusto kuvattiin uudelleen viisivuotiaana ja oli edelleen kunnossa. Sen menohalu on aina ollut ääretöntä, ja sen sitkeys oli silmiin pistävää, se teki töitä vetohommissa kaksi tai kolme kertaa viikossa, jossa se milloinkaan ylämäessä, sohjolumessa –räntäsateessa tai lumisella mutta hiekoitetulla tiellä eikä välttämättä edes pusikot estäneet sitä, se ei antanut periksi kiskoessaan alle kouluikäistä tytärtäni 5 – 10 km:in reissuja. Mitä enempi vastusta, sitä kovemmin se ponnisti jaloillaan vauhdin muuttumatta. Samoin metsäjälkityöskentelyssään se osoitti sitkeyttään, oli maasto miten kuiva tai karkea, tai muutoin miten vaikea tahansa. Yhden tosi vaikean ja kuivan (paikallisen kuparitehtaan polttamaa kangasmaastoa) koejäljen se jäljesti niin, että kirsusta jossakin kului pinta vereslihalle. Viisi jälkiesinettä kuudesta löytyi, joista jokaisen jälkeen se joutui oikein tahkoamaan löytääkseen uudelleen jäljen. Suvusta löytyykin hyviä jälkikoiria, ja nämä myös ovat periyttäneet tätä luontaista lahjakkuuttaan. Esim. Kamun poika Appe (Acer) on poliisikoiran työssään ollut loistava jälkikoira.

 

Kamun vanhemmista:


Emä: Sissinheimon Giselle 

Sissinheimon Wallis - Ero v Kirschental kuva alla

”Gitte” oli harmaa, vahva-luonteinen narttu joka ei hätkähtänyt pienistä. –70 ja –80 luvuilla meillä Suomessa oli joitain kasvattajia, joille koirien käyttöpuoli ja luonne oli ratkaisevaa jalostuskäytössä. Nykypäivänä, että meillä on yleistä tasoa edes vähän parempia käyttökoiria kotimaisistakin suvuista, saamme kiittää heitä, näitä muutamia kasvattajia, jotka ovat  vaalineet myös tätä koiran luonnetta ja sopivuutta käyttökoiraksi. Vietit ja niistä puhuminen on vasta nykypäivää, ennen puhuttiin innokkaista, työhalua omaavista koirista yleisnimityksellä palveluhaluinen... 

Sissinheimon kennel lienee näistä siihen aikaan yksi tunnetuimpia. Gitten isä, kennel Sissinheimon tuonti, Ero v Kirschental olikin ensimmäisiä nykypäivän harmaita (käyttölinjainen), joka tuotiin tänne Suomeen parantamaan käyttöominaisuuksia. Ulkonäöllisesti, vaikka näyttelytuloksen omasikin, se ei todellakaan muistuttanut muita sen aikaisia tuonteja, varsinkin kun oli väriltään tumman- punervanruskean-harmaa.  Kirschental-kennel Saksassa oli siihen aikaan vielä tunnettu käyttökasvattaja, jonka koiria menestyi periyttäjänä suojelussa, mutta usein myös paimennustehtävissä.  Ja siis, paimennuksessahanh jos missä, tarvitään erinomaista viettiä. Nykyään kennelin omistaja on vaihtanut näyttelysukuihin, kun ”koirille on vaikeaa löytää ohjaajia”. Eron emä, kevytrakenteinen, tummanharmaa Fenga v Kirschental on kuuluisan Racker v Itztal’in (=käyttölinjan kantakoira) 5 x BSP, ollen v—71 Sieger, pistein 99 / 98 / 100) tytär. Racker v Itztal > Pirol v Kirschental 

 Suvusta löytyy vielä tunnettu huippuperiyttäjä, sekin linjansa kantakoira Valet v Büsecker Schloss. Büsecker Schloss -kennel, kasvattaja Alfred Hahn, oli tunnettu kaksiviettisten koirien kasvatustyöstään. Fengan emän isä on toinen, vähintään yhtä kuuluisa, Bernd v Lierberg (myös käyttölinjan kantakoira, kilpaili BSP:ssä v. –69).  Fenga ja myös sen sisar Fee on jättäneet hyviä käyttökoiria. Eron isä Wanko v Maaraue'a käytettiin jalostuksessa kumpiinkin linjoihin, mutta sen jälkeläistö sitten jakaantuukin erilleen. Wankon suvun huippu-käyttökoira nimet on (tässä yhdistelmässä tulee Bernd v Lierberg, (kertaus), Valet v Büsecker SchlossMike v Bungalow ja Crok v Büsecker Schloss. Nämä kaikki sen ajan huippuja, kun käyttölinjat alkoi Saksassa eriytyä. 

Kuvassa Gitten vanhemmat Ero Kirschental ja Sissinheimon Wallis

 

Kamun isä oli tuohon aikaan meillä hyvin paljon jalostukseen käytetty, Puolustusvoimien omistama 

Gonrad IP3 JK1 SF D1a A. 

” Konsta” oli luonteeltaan temperamenttinen ja viettivoimainen, hyvin taistelutahtoinen ja vahva koira, jolla sisaruksineen oli hyvät luustot. Konstan vanhemmilla ja sisaruksilla lähisukuineen on huomattavan paljon tuloksia eri koelajeissa, verrattaessa koko rotuun. On toisaalta valitettavaa, että sitä käytettiin niin paljon jalostukseen, jolloin tietysti sillä käytetty narttukanta oli hyvin monen kirjavaa, eikä siten sen jalostusarvo käyttösektorille ole ehkä niin hyvin tiedossa kuin mitä se ansaitsisi. Konsta kun menestyi hyvin näyttelyssäkin, ollen yhden kerran jopa päänäyttelyn V1, kuva alla ja huom koiran asettelu! Se teettää aina sitä, että koiraa käyttää kaikki nekin, joille ulkonäkö on koirissa tärkeintä. Konstan kaikki jälkeläiset eivät siten kaikki olleet aivan parhaimmasta päästä luonteiltaan. Silti, pidän sitä erityisen hyvänä käyttöominaisuuksien periyttäjänä, jonka veroisia Suomessa ei mun harrastaja-aikana siihen mennessä oltu näin laajalti nähty (vaikutti jälkeläisillään suojelussa n. 90-luvun alusta). Konstaa voisikin sanoa "omaksi" suomalaisen käyttökoiralinjan kanta-koiraksi. Konstan hyvillä jälkeläisillä oli mm. erittäin vahva taistelijaluonne, sen poika on moninkertainen suojelun SM ja MM osallistuja Hausdiener Husard sekä Konstan tytär on ensimmäinen suojelun Suomen mestariksi yltänyt narttu Binja  (vielä nykyäänkin näitä on vasta kaksi, suojelun ja toinen SchH-säännöin). Myös tämän, kolmeen kertaan tehdyn yhdistelmän: Linnanhaltijan -89 G-,-90 K-, ja -92 G-pentueiden koirat oli "samaa sarjaa". 

Terveydellisesti kyllä suuri Konstan käyttö jalostuksessa puolsi hyvin paikkaansa, sen aikaisissa lonkkatilastoissa Konstan nimi oli kärkijoukossa suurella terveiden jälkeläisten määrällään (tuohon aikaan kuvattiin lähinnä lonkat,  kyynärpäitä vain jonkin verran, selkiä tai muita ei juuri lainkaan, Kamu esim melkoisen ensimmäisten joukossa kyynärkuvillaan.) Konstan oma terveys tietääkseni oli muutoin hyvä, sen sairastaen kuitenkin vatsalaukun kiertymän, joka lopulta uusiuduttuaan 11v., vei sen viimeiselle matkalle. Konsta oli perinyt voimakasta luonnettaan ainakin iso-isältään Onix v Sironabad’ilta, jolla oli muitakin vahvoja jälkeläisiä, Suomalaiset Lebhaft Arex, ja Gonradin sukutaulussa on kertaus vanhemmista, Lebhaft Ancelan kautta. Lebhaft-koirat tunnettiin meillä hyvinä käyttökoirina, joilla oli myös paljon tuloksia kokeista. Onix tuotiin Saksasta tänne jalostuskäyttöön Extas-kennelin sekä SPL-Turun ao:n, yhteistoimin. Onix’in kautta tulee kertaus Bernd v Lierberg iin ja sen suvusta löytyy myös se kolmas tunnetuimmista käyttölinjan kantakoirista eli Valet v Busecker Schloss (s. v.-57). Gonradin emän sukutaulusta kauempaa niin ikään löytyy toisen kerran Valet ja vielä hyvä, mun suosikkiperiyttäjä Klodo ad Eremitenklause. Nämä tunnetut käyttöperiyttäjät jakavat sukunsa tulevissa polvissa vahvasti erilleen, käyttölinjoihin. 50- ja 60- lukujen vaihteen jälkeen käyttölinjat alkoi muovautua Saksassa aina vain enemmän erilleen, täällä vähän myöhemmin (alkaen n.90-luvun alusta), nykyään linjat ovat selkiytyneet lukuisten käyttölinjaisten tuontien ansiosta. Silti: sekalinjaisessa ja sekalinjaisessa voi olla eronsa!!!