VIERASKIRJA,
johon asiaan liittyviä kommentteja saa jättää vapaasti sekä puolesta että vastaan:

LUE
KIRJOITA

 

 Kamuteams – saksanpaimenkoirat
 Kasvattaja Birgit johansson s-posti
 SPL-alaosastona SPL-kuusjoki ry

Laitan tähän vähän saksanpaimenkoira-harrastus taustastani. Jo nuoresta on koiraharrastukset kiinnostaneet kovasti ja tietoa hankin jo muksuna kirjaston kirjoista roduista, koulutuksista aina koiran käyttäytymistieteeseen asti. Susikoira oli melko pian se oma rotu. Ensimmäisen koirani, puolisakemanni Miskan sain v- 73, olin tuolloin 15v. Miskan kanssa aloin opiskella tottelevaisuus liikkeiden koulutusta. Ensimmäisen puhdasrotuisen hankin v- 75 Jetnas-kennelistä, eka palkastani osamaksulla. Nykymääritelmän mukaan Leksa oli selkeästi kaksiviettinen koira ja kun tuolloin en vielä ymmärtänyt tapakasvatuksen tärkeyttä, siitä tuli myös jonkin sortin naapuriterroristi. Jälkeen päin kasvattaja myös kertoi pohtineensa, pärjääkö näin nuori ollenkaan, mutta muutoin koira tuli kuin tulikin koulutettua paikallisen PK-seuran vanhempien jäsenten avustuksella. Sen jälkeen iskostui vahvasti ajatus, että sakemanni on ehdottomasti koulutettava rotu. Vietit ja niistä puhuminen on nykypäivää, silloin työhaluisesta koirasta puhuttiin yleisnimityksellä palveluhaluinen.

Saan kiittää heti tuon ensimmäisen koiran kasvattajia siitä, että opin jo varhain, että eri yksilöissä ja suvuissa voi olla iso ero, jonka sitten opin  myös käytännössä erilaisten koirien kautta. Kaikista ei työkäyttöön ole, vaikka muutoin olisivat kuinka kivoja tahansa. Tämä kasvattaja kumppaneineen käytti koiria työssään, omassa piirivartiointi firmassaan, koirien jalostustyö tapahtui osin sen aikaisen tunnetumman käyttökennelin kanssa yhteistyötä tehden. Leksassa oli työkoira ainesta, tein itse myös sen kanssa vartiohommia jonkin aikaa 80- luvun vaihteessa, ja kahtena kesänä viikonloput,  vielä siihen aikaan varsin ”villinä ammattina” ollutta, järjestysmies(nais) tehtäviä lavadiskoissa.

Saksanpaimenkoiraliiton (SPL) jäsen olen (muistaakseni) ollut vuodesta –79. Tyttäreni syntymän, v-89, jälkeen pidin paussia muutaman vuoden ja pari vuotta olin ilman koiraakin, kunnes taas oli mahdollisuus hankkia sakemanni, ja mulle tuli vieläpä mahdollisuus hankkia se hyvästä suvusta (Linnanhaltijan Glamurd s. -92).

Nyt on itselleni ikävuosia kertynyt 53 ja sakemanniharrastus ja rodun jalostus sekä kehitys on edelleen sydäntä lähellä. SPL on suuresti vaikuttanut harrastukseeni, järjestämillään seminaareilla ym. toiminnallaan. SPL:n koulutusohjaajaksi pätevöidyin ensimmäisten joukossa v-97. Liiton maalimiehet ja maalimiestoiminta on suuri apu käyttökoirajalostuksessa. Kunhan sen kaikki kasvattajat oivaltaisi oikein.

Kun 90-luvun alusta vähitellen alkoi käyttölinjaiset saksanpaimenkoirat astella Suomen kamaralle, oli se varsin positiivinen asia mulle ja suomalaiselle käyttökoirajalostukselle. Vähitellen alkoi Suomessa enenevässä määrin olla jalostusainesta käyttöominaisuuksien parantamiseen ja ylläpitämiseen. Kun ikuisena sukutaulufriikkinä olin jo aiemmin täällä meillä olevista ”merkannut” joitain koiria sukuineen muita paremmiksi, niin mielenkiintoista oli seikka, että ne polveutuivat samoista koirista, jotka sittemmin sukuja tutkiessani paljastui olevan Saksassa käyttölinjojen kantakoiria. Että  siis sekalinjaisessa ja sekalinjaisessakin voi olla eronsa. Jalostuksessa annan edelleen ison painoarvon koiran suvulle, joskin sitten siinä sukunsa edustaja-yksilössäkin on oltava jotain.

Toki kun makuja taitaa olla monta koirien luonteen suhteen ja käyttölinjoista on tainnut tulla jo osin muoti-ilmiö, on niistäkin urosta valitessa ne helmet löydettävä. Yksinkertainen nyrkkisääntö on, että missä nartulla on puutteita, täytyy ne piirteet urokselta löytyä selkeästi (sitä ihan kaikilta osin täydellistä kun ei taida olla olemassa), joskin sen tulee olla muutoinkin hyvä koira. Nartun tulee olla mielellään keskivertoista parempi (käyttökoirista) sopiakseen jalostuskoiraksi, hyvä jalostusnarttu/narttulinja on kasvatustyössä kaiken perusta, narttu kun tavallaan antaa pentueelle enemmän kuin uros..

Omat käsitykseni rodun omaisesta ihannekoirasta on, että se normitilanteissa tavallisissa kontakteissa tavallisiin ihmisiin, on avoin ja sosiaalinen. Terävyys liiallisena ei mun mielestä ole hyvä juttu, nuorella koiralla se pohjautuu lähinnä epävarmuustekijöihin. Vasta aikuinen omaa sellaista itsetuntoa, että aggressio kehittynee koiran itsevarmuudesta.

Jos ja kun nuortakin koiraa uhataan tai kuormitetaan, sen tulee vastata tähän eli ”suojeluterävyyttä” sillä tulee olla. (Taas uus termi…). Sen tulee taistella, purra lujempaa ja myöskin vartioinnissa olla aktiivinen ja taistella myös painostavalla ja/tai itsevarmalla haukulla. Tällainen koira on ilman muuta temperamenttinen ja energinen luonteeltaan. Koiramakuja ja treenitapojakin on paljon, ja myös erilaisia ihan ok. koiriakin. Alaosastotreeneissä kun käydään, on maalimies aina alussa koiralle täysin vieras henkilö. Kun nuoren kanssa on jo itse käyty samalla kentällä tekemässä vietillisiä treenejä, ei maalimies sitten saisi olla sille -ei niin kiinnostava- tai ”mörkö”, vaan sen tulee osoittaa vietillistä lahjakkuutta lajiin jo mielellään heti ensitreeneissä ja olla estoton kiinnikäymisessään. Tapoja on paljon, näin mun tyyli ensi alkuun nuoren koiran kanssa. Aggressio ja koiran vahvuudet kehittynee sitten enempi iän myötä, jos koiran feno -”geenipankki” niitä sisältää. Ajan kanssa treeneissä selviää viettiominaisuudet, -kestävyys, kuormituksen sieto jne.

SchH-koe on rodunomainen koe, jolla mittaillaan arvosanoin koiraa, mutta tähän ihan kaikkeen ei SchH – koesäännötkään pysty, koskaan ne ei korvaa sitä tietoa jota koirasta saa treeneissä, ihan joka osa-alueella, vaikka koetulos toki on jonkinlainen tunnustus koiran kyvyistä. Kokeet on aina saman kaavan mukaan tehtyjä (pakkohan sen on olla tasapuolinen kaikille). Toisille koirille se voi olla helpotus, jollekin toiselle taas ”tylsistyttävää”. Yleisesti muutoinkin vakaan oloista koiraa joka ei välitä esim. kuormasta pidetään hyvin vahvana, vaan entäpä jos jollain onkin niin, että se on jo välinpitämättömyyttä, temperamentin puutetta… Itse tykkään koirasta, jolla on voiton tahtoa ja jollain tavoin vastustaa kuormaa, mutta tätä ei koetilanne sääntöineen oikein aina suo mahdollisuuksia näyttää. Myöskin ohjattavuus, joka arvostellaan myös kokeessa, on kyseenalainen, koska koiran ohjaajia löytyy hyvin eri sorttisia niin kuin koiriakin. Ohjattavuus on toisille koirilla luontaisempaa kuin toisille, samoin kuin ohjaaminen on eri ihmisillekin luontaisempaa tai sitten ei, mutta kuitenkin se on pitkälti kehittyväinen piirre ohjaaja-koira suhteen mukaan. Sakemannin tulee kuitenkin omata sopivasti ohjattavuutta ja yhteistyöhalua ollakseen koulutuskelpoinen, ohjattavuus ei tarkoita samaa kuin pehmeä koira. Saivartelua ehkä, mutta ominaisuus -arvioinneista ohjattavuuden voisi jättää kokonaan pois ja tilalle asettaa arviointi koulutustasosta C-osassakin.

Kasvatustoimintani on hyvin pientä, vasta kolme pentuetta ja nekin neljän vuoden välein. C-pentue ja kolmas polvi on nyt lähtenyt maailmalle. Jalostuksessa yhdellä nartulla pennuttaminen on vasta sitä pentujen tekemistä, toki hyviä koiria jälkeläiset voi olla. Jalostuksesta voi puhua vasta kun sukupolvia on useita ja siten suvussa on periyttämispotentiaalia käyttö-ominaisuuksien suhteen. Laatu korvaa hyvin määrän.
Tyttäreni on "lentänyt pesästä" opiskelunsa viemänä, eli nyt on pennutukselle paremmin tilaakin, aika näyttää sitten, mitä tulee. Kun asun kerrostalossa, joka vuosi ei mun mielestä mun ole sopivaakaan pentueita teettää, kun naapurisovun haluan säilyttää. Eikä kyllä muutenkaan mulla ole hinkua täyttää tätä maata sakemanneilla. Isännöitsijältä joskus pennutuksesta on kysytty, on kuulemma ok. kunhan siisteydestä pitää huolen (siinäpä sitä hommaa onkin, en suosittele laiskalle tai mukavuudenhaluiselle ihmiselle.) On tullut kyllä laskettua, että 9 pentua syö useasti ja ne myös paskoo useasti, joskus viidestikin per kirsu/vrk, sekä vielä useammin pissii... Pentujen kanssa käydään ulkoilemassa joukolla ennen luovutusta muutamia kertoja, jotta ne näkevät ulkomaailmaakin. Tämä on hyvin riittänyt, niillä ei ole ollut vaikeuksia sen suhteen.

Että tällaista, kiitos mielenkiinnosta asiaan…