KOIRAN FYYSINEN JA PSYYKKINEN KUNTO (VIETTI)

 
FYYSINEN KUNTO

Urheilukoiraharrastuksessa koiran hyvä kunto on perusedellytys parempiin tuloksiin. Hyvin koulutettu koira ei pysty huonolla yleiskunnolla hyviin suorituksiin. Kun fysiikka ei kestä, aiheuttaa se psyykkisenkin väsymisen. Muutoin tehtävästään kiinnostuneen koiran työskentelyhalu (vietti) sammuu, jos se ei yksinkertaisesti jaksa suorittaa annettuja tehtäviä. Kun sitten koiraa käskyillä ja ja/tai pakotteilla vaaditaan suorittamaan tehtävää ja tällaiset harjoitukset vielä toistuvat, saadaan koirasta ”loppuun ajettu”.

Suora esimerkki on vetoharjoitus, jossa koiran henkisen suhtautumisen kyseiseen lajiin ratkaisee juuri koiran fyysinen kunto. Jos harjoittelu aloitetaan liian suurilla painoilla tai ylipitkillä matkoilla, on tuloksena haluton koira joka luimistelee tai perääntyy jo nähdessäänkin vetovälineet.

FYYSISEN KUNNON NOSTAMISESTA JA HOITAMISESTA

Urheilukoirien kunto rakennetaan sellaisella liikunnalla joka ylittää selkeästi koulutuksissa vaadittavat liikunnan ja voimainkäytön määrät. Kaikissa koulutuksissa, lajista riippumatta, harjoitusten loppuessa ei koira saa olla ”loppu”, vaan sillä tulee olla tekemisen haluja vielä tallella.

ERI LAJIT FYYSISESTI

Haku ja viesti vaikuttavat enemmän liikunnallisilta lajeilta, mutta ei silti jälkikoirankaan liikunnasta saa tinkiä, koska hyvä kunto vaikuttaa suoraan yksilön henkiseen hyvin vointiin ja vireeseen sekä vietin kestävyyteen.

Suojelu ”kamppailu”lajina koettelee koiraa myös fyysisesti hyvin paljon. Näille hyvän kunnon ylläpitäminen on hyvin tärkeää, koska laji on liikkeiltään nopeatempoinen ja lihasvoimaa vaativa. Taistelevan koiran selkä ja niskalihakset on kovassa rasituksessa ja vaativat omistajalta huolenpitoa.
Hyvän fysiikan omaava koira on myös vähemmän altis vammautumaan, vahinkojen, törmäilyjen tms. suhteen laji on muita harrastuslajeja alttiimpi. Myös tärkeää on ennen treenejä tehty verryttely, lihasten lämmitys ja samoin pieni kävely treenin jälkeen on hyvästä. Erityisesti kylmillä ilmoilla tämä on tärkeää, jotta koira ei revi itseään rikki. Mitä vahvaviettisempi koira, tämä on sitä tärkeämpää!!!

Tottelevaisuus osion eniten harjoiteltu liike ”seuraaminen” on huomion arvoinen koiran lihashuollossa. Vietikäs koira on jännittynyt, pää ylöspäin, ehkä hieman selkä mutkallakin joka helposti iän myötä ”jumittaa” sakemannin pitkät selkälihakset. Treenikaudella vastavuorona vapaasti tehdyt metsälenkit on hyvästä, ja myös selkähieronta aika ajoin olisi tärkeää tällaiselle koiralle.
 
LÄMMITTELY

Lämmittely notkistaa lihakset ja lisää verenkiertoa, jolloin revähdys riskit vähenee. Ennen treeniä hyvää lämmittelyä on kävely, vähän juoksua tai hölkkää 5 – 10 min. Juoksu-askeleet ja ”pyrähdykset” nostattaa myös koiran kontaktin hakuisuutta ohjaajaan ja samalla siis edesauttaa valmistautumista treeneihin. Samalla varmistuu sekin, että koiralla on mahdollisuus käydä tarpeillaan ennen treeniä.
 
JÄÄHDYTTELY

on myös tärkeää, aivan yhtä tärkeää kuin alkulämmittely. Kävely treenin jälkeen palauttaa ja tasaa elimistön toiminnat fyysisestä rasituksesta. Jäähdyttelyn jälkeen voi vielä venytellä.
 
VENYTTELYSTÄ

Venyttelyä ei tehdä kylmiltään. Ohjeita saa koirahierojilta tms. Maltillista venyttelyä voi tehdä suorituksen jälkeen, jäähdyttelyn yhteydessä tai treeneistä erilleen kotioloissa. Etu- ja takajalkojen, selän, kylkien ja kaulan venytykset on tavallisimpia kohtia, jotka jumittuu ja siten myös hyötyvät venyttelystä..

HIERONTA, LIHASHUOLTO

Hierontaa annetaan raskaan treenin tai voimaharjoittelun jälkeen, mutta vasta muutaman tunnin kuluttua siitä. Ennen treeniä ei hierota, koska sillä on rauhoittava vaikutus. Myöskään ihan heti suorituksen jälkeen ei hierota, koska jos hapensaanti lihaksessa on heikko, voidaan niihin aiheuttaa tällä vain haittaa.

Sakemannin kokoista koiraa hierotaan kämmenellä ja sormilla pusertaen, sopivasti, ei siis täysin voimin. Hyvin tehty hieronta rentouttaa koiran, vähentää lihasjännitystä, sekä parantaa hapenottokykyä. Koiran tulee olla muutoin terve, jotta sitä voidaan hieroa. Lihastulehduksessa ei missään nimessä saa hieroa ollenkaan. jos koira osoittaa jossain kohtaa kipua tai muuten on kipeä, selvitetään sen syy ja hoidetaan se ensin muulla tavoin.

KASVAVA, NUORI KOIRA

Toisen, samanikäisen koiran kanssa juoksentelu ja leikkiminen on hyvää ”koko-vartalo”-liikuntaa pennuille ja nuorille koirille, etenkin jos niillä on mahdollisuus temmeltää irrallaan. Se on eduksi, koska niillä on vapaus itse päättää vauhdista ja liikunnan määrästä, kuitenkin yleensä ne käyttää tässä kaikki voimavaransa. Näin vältetään kehittyvän luuston ylirasitukset. Sanotaankin, että kun lihaskunto loppuu, koira juoksee nivelillään… Isot lihakset kehittyy parhaiten kun koira on kasvuikäinen, ja riittävästi monipuolista liikuntaa saaneesta nuoresta kehittyy voimakas aikuinen, jonka lihaksisto tukee luustoa hyvin.

Toisten koirien kanssa oleskelua ei pidä liioitella, onhan kuitenkin harrastuskoiralle leimautuminen ohjaajaan kuin myös että suhdetta, ohjaajan kanssa yhdessä tekemisestä, luodaan parhaiten jo nuoruusiällä. Leimautuminen toisiin koiriin voi haitata koulutuksia myöhemmin. Koulutuskentillä tai niiden alueilla, parkkipaikoilla tms. ei anneta yleisesti ollenkaan koirien leikkiä keskenään, vaan ne tapahtuu aivan muualla.. 

KESTÄVYYS- SEKÄ VOIMAHARJOITTELU

Fyysisen kunnon treenaamiseen kuuluu kestävyys- sekä voimaharjoittelu. Psyykkistä treenaamista on viettiä nostattavat harjoitukset ja koulutuksissa vähitellen lisättävät vaikeusasteet. Vietin kestävyyden ylläpitämiseksi kaikissa koulutuksen eri muodoissa ja osa-alueissa tehdään harjoituksissa välillä lyhyitä suorituksia. Samoin kuntotreeneissä pidetään lepopäiviä, lepopäivä on joka neljäs jne.  tai noin päivä per viikkoon asti. Ensimmäinen päivä, tai kisatreeniputken jälkeen aloitus aina vähemmästä alkaen. Koira samalla tottuu, että välttämättä ei ihan joka päivä mennä tavattomasti.

Hyvän kunnon rakentaminen aloitetaan siis maltillisesti liikuntaa lisäämällä ja huomioiden koiran sen hetkisen kunnon, iän ja myös terveyden. Vähitellen päästään jo pitkiin tai rasittaviin suorituksiin ja silloin tällöin voidaan tehdä poikkeuksellisen pitkiä lenkkejä, vetoharjoituksia tms. jonka jälkeen koiralle annetaan kevyellä liikunnalla varustettu lepopäivä. Kunnon kasvatuksessa joudutaan aina välillä jonkin verran ylittämään äärirajoja, jotta kehitystä tapahtuisi, mutta ei rasiteta sitä loppuun, jotta ei koiran luonnollinen liikkumisen ilo katoaisi, tosin jo aikuista hyväkuntoista koiraa ei hevin enää "loppuun" saakaan.

Kestävyyttä ja peruskuntoa treenataan lenkeillä kävellen, juosten tai pyöräillen ravin nopeudella. Muutaman tunnin metsälenkit on erinomaisia, koska epätasaisessa maastossa koira käyttää koko kehoaan ja lisäksi yleensä liikkuu vaihtelevalla vauhdilla. 

Lihaksikkaalla ja hyväkuntoisella koiralla peruskunto pysyy hyvänä aktiivi-treenikaudellakin, kun se on muutoin paljon liikkeellä ja varsinainen kuntotreenaus jää vähemmälle.

Kuntoharjoittelua suunniteltaessa nyrkkisääntö on, että tasainen ja pitkäkestoinen liikunta ylläpitää ja lisää kestävyyttä ja nostaa peruskuntoa. Nopeilla, hetkellisillä huippuvauhtisuorituksilla (intervalliharjoittelu) nostetaan lihasvoimaa ja kehon maksimaalista hapenottokykyä (jonka taso on yhtä kuin kuntotaso). Myös kestävyys lisääntyy yllättävästi. Hyviä tuloksia syntyy kun liikunta saadaan mahdollisimman monipuoliseksi sisältäen tasaista ravia, välissä lyhyitä huippuvauhti-”ryntäyksiä”, jotka ovat suorituskyvyn kohottamisessa parhaita. Energian kulutuksessa tämä on tehokkain/rasittavin liikuntamuoto, koska tässä mennään rajoille jossa elimistön hapenotto toimii suurimmillaan. Tätä ei tapahdu tasaisessa ravissa, muttei silti pidä kestävyyttä kasvattavaa lenkkeilyäkään unohtaa, joka on erinomaista perusliikuntaa ja koirille itselleen mielen virkistystä tienvarsien ”hajuposteineen”.
 
Tehokasta voima harjoittelua on rinnejuoksu, erityisesti pehmeässä hiekka rinteessä. Se on maastona niin raskas, että varsinkin alkuun on oltava varovainen. Hiekkarinteessä innostuneen koiran lihakset nousee helposti maitohapoille jolloin koira kokee kipua rinteessä ja helposti myös yhdistää tämän. Koira motivoidaan jollain leluilla, kepeillä tms juoksemaan. Koiralle heitetään esim. pallo sekä alas- että ylöspäin, jolloin se innostuu rinteestä tavattomasti. Kuusen- tai männyn kävyt on varsin oivallisia, käyttökelpoisia ja ilmaisia esineitä tässä. Kesäaikaan vietikäs ja sitkeä koira voi juosta itsensä lämpöhalvauksen partaalle, joten muista varovaisuus. Lämpimillä ilmoilla vesipullo on myös syytä pitää mukana ja hellepäivinä ei kannata juoksuttaa lainkaan. Rinnetreenejä ei tehdä joka päivä, muutama kerta viikossa riittää ja niitä tehdään esim. kuukauden tai muutaman viikon jaksoissa.

Yleensä talvisin on enemmän aikaa koiran kunnon kohottamiseen, kesän ollessa aktiivisempi treenikausi. Syvässä lumessa (jos on) tarpominen käy voimaharjoittelusta ja lumiset mäet vastaavat hiekkarinnettä. Vedättäminen pulkalla, suksilla ja kesällä kärryillä vaihtelevassa maastossa ovat tehokkaita liikuntamuotoja. Myös autonrenkaan veto hiekkateillä on mainiota kunnon ja voimain kohotusta.

Valjaiden sopivuus on tärkeää, jotta vetäminen on koiralle mieluisaa eikä tule hiertymiä. Muutenkin koiran kuntotreenauksessa on sen tassuja ja yleistä terveydentilaa ja varsinkin jaksamista tarkkailtava. Kuntoilu kannattaa suunnitella etukäteen, ettei mennä liiallisuuksiin ja unohtamalla niitä lepohetkiä ja –päiviä. Homma on helppoa, kun kuitenkin energinen saksanpaimenkoira vaatii paljon liikuntaa, joten aikaa tähän ei kulu normaalia ulkoilutusta enempää.

 
***