Mikäli kyseessä on
ei-leikkihaluinen, itsenäinen koira joka ei suuremmin innostu ohjaajastaan tai
patukoistaan, vaan sitä kiinnostaa enemmän kaikki muut asiat, aloitetaan
tottelevaisuus/ seuraaminen tekemällä ensimmäiseksi sille selväksi että vain
ohjaaja on se ainoa sallittu mielenkiinnon kohde kentällä. Tällöin koiran tulee
olla yli vuoden vanha. Koiralle annetaan riittävästi pakotteita ohjaajan
vaihtaessa samalla suuntaa jotta koira ottaa
kontaktia. Tästä
kontaktista (ja tietysti oikeasta paikasta vasemman jalan vierestä) koira
palkitaan heti kehumalla ja taputtelemalla, siten, että koira itse
oikein innostuu tästä ”osaamisestaan”, eli ohjaajakin on todella iloinen koiran
oikeasta suorituksesta.
Vasta tämän kaiken
onnistumisen jälkeen aloitetaan varsinainen seuraamisharjoittelu saalista
hyödyntäen, eli koiraa aletaan palkita muutamista seuraamisaskelista saaliilla.
Tässä vaiheessa jo se itsenäinenkin koira (jos se omaa viettienergiaa) on
kiinnostunut ohjaajan tekemisistä ja pitää sitä tärkeimpänä asiana ja siten
myös jo haluaa leikkiä tämän kanssa. Se miten seuraaminen ja/tai tottelevaisuus
aloitetaan on tärkeää, että se tehdään aina ko. koiran mukaan.
Kun seuraamisliike on koulutettu oikein ja koiralla on hyvä viettivire ja
positiivinen oppiminen taustalla, on muiden liikkeiden (paitsi noudot ovat oma
alueensa ja erikseen opetettavat) liittäminen treeneihin paljon helpompaa ja
sujuu ikään kuin ”omalla painollaan” ilman ”tassun vääntöä” tai suuria
pakottamisia.
Lopputuloksesta, hyvän
viettivireen omaavasta koirasta ei sivullinen edes helposti erota miten alku on
tehty tai millä viettialueella koira oikeasti toimii.
Saaliilla
koulutettaessa voidaan aloittaa jo reilusti alle vuoden vanhoilla. Seuraamisen
opettaminen aloitetaan kun koiran vietti on noussut leikkiharjoitusten
ansiosta, saalispainotteisella koiralla viettiä löytyy jo tulemisesta kentälle.
Ohjaaja antaa esine
oikeassa kädessä, koiralle ärsykkeitä, heiluttaen sitä, samalla ohjaaja liikkuu
siten (pyörii ympyrää oikeaan), että koira ajautuu itsestään (tarvittaessa
ohjataan alkuun taluttimella) vasemman reiden viereen. Kun koira on korkeassa
vietissä oikealla paikalla, ohjaaja vie nyt käden/esineen selkänsä taakse
hetkeksi, tärkeää, että esinettä pidetään alusta asti piilossa, koiran pitää
oppia yhdistämään käsky saaliiseen joten sillä ei pidä olla näköyhteyttä ja
antaa sitten heti koiralle käskyn ”seuraa”. Alussa muutamia kertoja palkka annetaan
jo tästä heti käskyn jälkeen (eli siis yhdistetään seuraa-käsky saaliiseen) ja
toistetaan harjoitus muutaman kerran. Seuraavaksi otetaan käskyn jälkeen askel
(koira seuraa ohjaajan sivulla oikeassa paikassa, esine on piilossa) ja
palkitaan taas nopeasti esineellä, tämäkin harjoitus toistetaan muutamia
kertoja. Huomioi tässä vaiheessa ettei esinettä lykätä koiran suuhun, vaan sitä
heilautetaan koirasta poispäin, tällöin koira joutuu ryntäämään esineen perään,
joka tekee tämän koiran mielestä erittäin
mielenkiintoiseksi, kun saalis karkaa. Oikein tehtynä jo muutama kerta näitä
alkuharjoituksia tuottaa sen, että koira osoittaa selvää viettikäyttäytymistä,
vaikka ärsyke on piilossa.
Vaadittavan matkan pituutta
vaihdellaan koko ajan, palkiten sen taas välillä aivan lyhyestäkin
seuraamisesta. Tämä nostaa viettitasoa, sekä pitää huolen, että se pysyykin
korkeana.
Koiran tullessa toiselle ikävuodelle, ovat matkat jo välillä pitkiäkin sekä harjoitellaan käännöksiä, käyttäen tarvittaessa selviä pakotteita. Jos/kun niitä käytetään, koira palkitaan uudesta, oikeasta toiminnasta aina heti, koirasta ja koulutustavasta riippuen joko kehumalla ja/tai esineellä. Ensin harjoitellaan oikealle käännös ja koiran opittua se, edetään vasemmalle- ja täyskäännökseen. Tässä vaiheessa koiraa palkitaan heti näistä käännöksistä ja jatkossa eteenpäin, koiran aikuistuessa se palkitaan pääsääntöisesti käännöksistä, heti sen jälkeen tai ohjaajan oikeaan pyörähdyksessä.
Tästä koulutustavasta tulee monta hyötyä kerralla; näin koira oppii paremmin tekemään tasaista työtä suoraan kuljettaessa, koira oppii myös olemaan tarkempi, odottaen innokkaana ohjaajan käännöstä/palkkaa, eikä näin edesauteta sitä oppimaan vääriä asioita, kuten edistäminen tai poikittaminen (vinossa ohjaajan edessä) seuraamisessa. Koiran yhdistäessä, että käännöksissä saa palkan, jätetäänkin se aina välillä palkitsematta. Tämä nostattaa taas entisestään viettiä, kun käännöksestä on tullut koiraa virittävä liike.
Laumaviettiä tarvitaan aikuisella
koiralla, jolla viettitaso on alhainen syystä tai toisesta, esim. oikealle käännös on hyvä harjoitustilanne,
ohjaajan tulee olla tässä nopea, pakote annetaan aivan samanaikaisesti kun
ohjaajaa aloittaa kääntymistä. Jos koira tämän jälkeen väistää ohjaajaa tai
hidastaa käännöksessä, on tämä aiheutunut ohjaajan
virheestä, luultavasti pakote on tullut liian myöhään, jolloin koira oppii
asian aivan toisin kuin piti, eli sille aiheutuu epävarmuustilanne käännöksessä
kun se onkin yrittänyt tulla ohjaajan
mukaan ja saanutkin tästä pakotteen!!! Kun pakote on annettu oikein ja koira
aktivoituu; tiivistää, reipastuu ja/tai tekee käännökset nopeammin, on ohjaajan heti kehuttava ja palkittava
nopeasti koira, jotta nopeaa ja tehokasta oppimista tapahtuisi. Huom!
Ohjaajan tulee olla tarkkana ja alussa palkita koiran vähäisetkin yritykset,
että se kannustaa sitä oikeaan suuntaan.
Koiran vahvistuessa seuraamiseen edelleen pidennetään matkoja ennen kuin
palkka annetaan. Koiran
aikuistuessa,
pitää ohjaajan keksiä runsaasti vaihtelua seuraamiseen.
Välillä useammin
palkkaa, välillä vähemmän tms; –
enemmän/vähemmän käännöksiä –
pitkää/lyhyttä
suoraa – hidasta kävelyä/juoksua – sivuaskelia
vasemmalle/oikealle. Yksinomaan
pitkiä suoria ei tehdä koskaan, koska näistä koira
helposti kyllästyy, vaan
niitä harjoiteltaessa on kannattavaa lopuksi ottaa useita ja
nopeita käännöksiä
koiran viretilan palauttamiseksi ennen harjoituksen loppua.
Huom. Aina kun koira tekee virheitä joihin käytetään
pakotteita, on koira ehdottomasti tästä uudesta, oikeasta toiminnasta
palkittava heti joko kehumalla tai saaliilla (riippuen koulutustavasta tai
vaiheesta).
Koiran opittua seuraamista hyvällä vietillä ja jo pidempiäkin matkoja,
liitetään erillisenä opetettu sivulle tulo aloitukseen. Myöskin pysähdykseen
liitetään istuminen ilman erillistä käskyä.
Koiran tullessa muutaman vuoden ikään, tehdään harjoituksiin edelleen vaikeutta ja näin saadaan lisättyä koiran suoritusvarmuutta. Harjoitukset tulee ajoittaa siten, että kentällä ja lähietäisyydellä on toisia koiria ja ihmisiä, jos muuten ei niitä ole. Myöskin edetään harjoitus harjoitukselta, järjestelmällisesti, yksi asia kerrallaan, ei niin että yhtäkkiä otetaan kaikki mahdolliset häiriötekijät samalla kertaa. Koiraa seurautetaan useamman henkilön (ns. henkilöryhmä) muodostaman ringin keskeltä, väleistä tms. Myöskin seuraamista harjoitellaan kulkemalla melko läheltä muita koiria.
Edelleen tämän jälkeen vaikeutta lisätään siten, että koiraa
tarkoituksella provosoidaan virheisiin, jolloin niihin puuttumalla saadaan
koiralle varmuutta suoritukseen. Tällöin joku henkilö-ryhmän jäsenistä häiritsee koiran suorituksista ääntelemällä
tai liikkumalla siten, että koiran huomio kiinnittyy, jolloin ohjaaja pakotetta
käyttäen, palauttaa koiran seuraamiseen. (Ehdottomasti heti taas palkittava.)
Seuraamisesta vaikeutetaan myös tekemällä ns. ”sudenkuoppia”, eli ohjaaja ottaa yllättäen pitkän askeleen sivuun, ja koiralta vaaditaan tarkkuutta pakotteen avulla. Kaiken kaikkiaan, mitä vanhemmaksi koira tulee, pitää huomioida treenien vaihtelevuus ja tällöin ohjaajan kekseliäisyys on etu. Välillä tehdään pitkiä suoria, välillä lyhyitä, käännöksiä eri suuntiin ja mukaan vielä eri askellajit, hidasta kävelyä ja juoksua.
Kun koira on nopea ja tarkka, sekä sen viettikestävyys on hyvä, aloitetaan vapaana seuraaminen. Jos kytkettynä seuraaminen on kunnossa, ei vapaana seuraamiseen pitäisi tulla mitään eroa tai ongelmia.